Erkkaria ja aksaa

Lauantaina järjestettiin Helsingissä shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely ja sinne olin ilmoittaunut Sonjan pikkupentuihin ja Sofian junnuihin, muita ei näille brittituomareille oikein kannata viedä, Sonjakin oli vähän siinä ja siinä, mutta ajattelin että kun kerran lähden niin pyörähdetään nyt sitten kehässäkin.

Kello oli 6:15 kun lähdin kohti Valkeakoskea ja nappasin Iekun mukaan matkaan. Matkan aikana ehdin jo virheellisesti ajatella että eihän tämä sää nyt paha olekaan kun pisaraakaan ei satanut. Perille kun pääsimme puoli yhdeksän aikaan alkoi ensin pieni tihkusade ja sitten sitä vettä tuli koko päivän ennemmän tai vähemmän. Tähän yhdistettynä puuskainen kova tuuli niin kyllä oli taas vähän extreme  meininki. 

Tuloksilla ei tosiaan päästy juhlimaan, Sofia eh ja Sonja luokkansa kolmas. No olihan tuo ihan ennustettavissa, nyt Sofia saa jäädä rauhassa pudottelemaan loputkin karvansa ja seuraavan kerran lähdetään sen kanssa näyttelyihin kun uusi karva on kasvanut eli todennäköisesti ensi vuoden puolella. Sonjaa olen ilmoittanut muutamiin pentuluokkiin, mutta muuten jäämme nyt näyttelytauolle. Tauon aikana olisi tarkoitus käväistä B-pentujen kanssa terveystarkastuksissa, todennäköisesti syyskuun lopulla tai lokakuun aikana, miten nyt saamme aikataulut sopimaan.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa aksakisat pitkästä aikaa Sylvin kanssa. Mehän jäimme kisatauolle keväällä kun homma ei tuntunut sujuvan yhtään ja Sylvi roikkui vai pohkeessani kiinni. Tauko kisoista ja treeneistäkin on kyllä tehnyt hyvää sillä eilen Takkujen kisoissa juoksimme kaksi rataa, ensin hyppärin ja sitten agiradan. Hyppäriltä 5vp, vedin itse Sylvin esteen ohi kiirehtimällä liikaa ja olemalla huolimaton, muuten oikein pätevä rata ja vihdoinkin alkoi tuntua hyvältä kisata kakkosissa. Agirata olikin sitten selvästi haasteellisempi enkä uskonut että selviämme siitä mitenkään päin kunnialla. Sylvi näytti kuitenkin mitä tämä parhaimmillaan voi olla tekemällä ehdottomasti parhaimman kisaratamme koskaan. Nyt oli tekemisen meininkiä, Sylvi eteni itsenäisesti haki esteitä, irtosi eteenpäin ja antoi minullekin vapauden liikkua eli kaikki meni nappiin, kunnes sitten toiseksi viimeisellä esteellä persjättöni epäonnistui ja Sylvi sujahti putken väärään päähän. Rata oli kuitenkin niin hieno muuten että tämä ei harmittanut yhtään, Sylvi teki kaiken juuri niin kuin pitikin, mahtavaa!

Seuraavaksi kisaammekin sitten ensi viikonloppuna Walatin kisoissa ja syyskuulle olisi tarkoitus hankkia useampikin startti, pelkään vain että Sylvi aloittaa juoksunsa kohta koska merkkailu on alkanut olemaan taas melkoista ja yleensä tämä enteilee meillä aina juoksun alkua.