Hiihtolenkillä

Talven ihanuuksiin kuuluu omasta mielestäni lumi (vaikka se meillä välillä ristiriitaisia tunteita saakin aikaan). Ja nyt kun tänne Tampereellekin on saatu riittävästi lunta on sukset saanut kaivaa varastosta esiin ja lähteä hiihtämään.

Itselläni oli tarkoitus jo viime talvena opettaa Sylviä "vetämään" hiihtäjää, lainausmerkeissä siksi että nyt puhutaan pienestä koirasta, joka ei missään kohtaa vedä lujaa vaan sopivassa suhteessa omiin voimiinsa nähden. Lunta ei kuitenkaan koko talvena tullut niin paljoa että olisimme edes päässeet kokeilemaan. Mutta nyt on tämä asia korjattu. Tänään ulkoilimme nuorimman pojan kanssa hiihtäen ja Sylvi pääsi mukaan totuttelemaan touhuun. Varsin hyvin se menikin ensimmäiseksi kerraksi, vetohihna pysyi sopivan tiukalla ja meno oli tasaista ja innokasta. Toiset hiihtäjät olivat kyllä vielä sen verran ihmeellisiä että niitä täytyi aina vähän ihmetellä.

 

 

Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia Sylville ja Helmille kunnon valjaat ja opettaa molempia lisää, kunhan vain uskaltaudun tuonne järven jäälle, siellä kun ei tarvitse pelätä että tulisi valituksia latujen pilaamisesta.